8. maaliskuuta 2016

VIIMEINEN KOLMANNES

Tänään tuli viikkoja täyteen 28+0. Ja sehän tarkoittaa sitä, että tästä lähti käyntiin kolmas ja viimeinen raskauskolmannes. Laskettuun aikaan jäljellä 12 viikkoa, toisin sanoen 84 päivää. Tuntuu turhalta sanoa, että jälleen uuden viikon myötä on tullut myös uusi inhottava oire lisää.

Välillä on niitä hetkiä, kun tajuaa että toukokuu lähestyy hurjaa vauhtia, mutta useimmiten olo on nykyään tyyliä mä en jaksa tätä enää päivääkään, ja vielä pitäis kestää kahdeksankymmentä päivää.


Oliviaa odottaessa "päiväkirjassa" mainitsen vain sen, että heräilen yöllä jatkuvasti. Viime aikoina unenlaatu on parantunut huomattavasti enkä voi onneksi enää samaistua tuohon. Olivian kanssa ei tosin supistellut vielä näillä viikoilla luukunottamatta niitä muutamaa kertaa raskauden puolivälissä ja olin täysin tietämätön kamalista liitoskivuista.

Mulla on kaksi vaihtoehtoa, joko ihan kamala ähky pienestäkin määrästä ruokaa tai sitten heikotus ja huimaus. Tähän mennessä tulleesta 12 lisäkilosta ei varmaan ole vaikeaa päätellä, kumman olen viime aikoina valinnut. En usko, että vauvalla on mikään kiire maailmaan, joten tällä hetkellä pelottaakin eniten se, kuinka paljon niitä kiloja lopulta tulee ja kuinka helposti ne synnytyksen jälkeen lähtee. Painon hidas kasvu ei ilmeisesti ole vaihtoehto, sillä käveleminen on jo niin rankkaa, kun alkaa heti joko supistaa tai sattua, että sitä ei tule tehtyä enää pakkoa enempää.

Joka ilta supistelee muutaman kerran 20min välein, välillä hyvinkin kipeästi. Välillä taas iskee johonkin niin kova kipu, että meinaa jalat pettää alta jos juuri silloin satun olemaan pystyasennossa. Nukkumaan mennessä närästää ihan kamalasti, mutta otan kyllä Rennietä mielelläni, koska sen maun vuoksi voisin syödä koko levyn kerralla!

Mieliteoista maito on väistynyt kokonaan ja uusia on tullut lisää. Voisin elää pelkällä jogurtilla ja pakastemustikoilla. Juomista ehdoton lemppari tällä hetkellä on Coca Cola. Toisaalta inhoan sitä tunnetta, jonka se jättää suuhun, mutta toisaalta voisin juoda sitä litratolkulla. Herkkuja ei tee yhtään mieli, mutta kyllä niitä tulee syötyä jos niitä vain tarjolla on.

Tuntuu, että viimeaikoina mun hajuaisti on voimistunut vielä entisestään ja olen ihan hulluna moneen meiltä kotoa löytyvään tuoksuun. Meikkien poistamisesta on tullut inhokista suosikki, kun Nivean meikinpoistoaine tuoksuu niin uskomattoman hyvältä ja odotan aina innolla pyykkien pesua, sillä meillä on kaksi uutta huuhteluainetta, joita voisin käyttää vaikka hajuvetenä!


Fiilikset on aika lailla kuin jäisen kävyn löytäneellä oravalla. En mitenkään erityisesti nauti tästä odotusajasta enkä jaksa enää yhtäkään vitsiä siitä, että raskaus on naisen elämän parasta aikaa. Kun paska olo jatkuu jo kahdettakymmenettä viikkoa putkeen, niin alkaa huumori loppua. Ja mä olen juuri sellainen ihminen, joka tuntee syyllisyyttä kaikesta mahdollisesta, niin sitten mä itken sitä että olen näin kiittämätön, vaikka moni olisi mielellään mun asemassa. Ja sitten on niitä jotka sanoo, että asiat vois olla vielä huonommin. Joo, ei auta mua yhtään, mutta kiitos kuitenki!

Rakastan tätä lasta enemmän kuin elämää ja raskaustestiin ilmestyneistä kahdesta viivasta asti ihan yhtä paljon kuin Oliviaa, mutta saisi vain jo saapua maailmaan, että voisin edes yhden päivän hengittää kunnolla.

Hyvää naistenpäivää kaikille naisille!
Toivottavasti teitä hemmotellaan tänään 

2 kommenttia:

  1. Phöh tosi kurjia noi vaivat! Toivittavasti keksisit jonkun konstin jolla helpottuisi vähäsen.. Mutta hyvää naistenpäivää sullekin ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy toivoa, että lääkäri keksii jotain :) kiitos <3

      Poista